Järki vai tunteet -kumman valitset?

 

Wikipedian mukaan järki sanana tarkoittaa kykyä erityisesti vaativiin älyllisiin toimintoihin, ajattelu- ja käsityskykyä. Käsitettä käytetään kuvaamaan myös tietoisen mielen terveyttä ja harkintakykyä sekä järkevää, järkiperäistä ajattelua, järjellisyyttä. Kun taas tunteet määritelmä tarkoittaa samaisen tietolähteen mukaan jonkin ärsykkeen aiheuttamaa lyhytaikaista kokemusta tai reaktiota. Wikipediassa täydennetään tunteen määritelmää kuvaamalla sitä seuraavalla tavalla:  yleensä tunne herää sosiaalisissa tilanteissa, ajattelun tai tavoitteiden yhteydessä. Tunteet voivat olla perinnöllisiä, kaikissa kulttuureissa ilmeneviä universaaleja tunteita. Näitä ovat esimerkiksi pelko, inho ja rakkaus. Tunteet ohjaavat ihmisen toimintaa motiivien, tavoitteiden ja tiedonkäsittelyn ohella. Tunteet edistävät ihmisen sopeutumista ympäristöön, kuten sosiaalisiin - tai uhkaaviin tilanteisiin. Tunteet ovat myös verbaalinen kommunikaatiokanava, viestinnän väline.

Itse olen ihminen joka työelämässä ja konkreettisissa arkipäivän tilanteissa osaa ajatella järjellä ja osaa olla fiksu, tehdä järkeviä ratkaisuja ja päätöksiä nopeastikin. Mutta muuten olenkin sitten hyvin paljon tunnepohjainen ihminen. Teen paljon ratkaisuja vain tunteen pohjalta. Vasta myöhemmin saatan alkaa miettimään tekemiäni päätöksiä järkiperustein. Varsinkin parisuhteisiin liittyviä ratkaisuja teen hyvinkin nopeasti tunteen perusteella. En ymmärrä ihmisiä, jotka ovat parisuhteessa vain järkisyistä. Voiko silloin olla onnellinen? Vai mikä tuolloin on parisuhteen syy ja tarkoitus. En tarkoita tuomita tällä ketään. Jokainen määrittää itse oman suhteensa ja asiat, jotka tekevät itsensä onnelliseksi. Itse en vain voisi kuvitella olevani parisuhteessa järkisyistä, en uskoisi että kykenisin olemaan sellaisessa suhteessa kovinkaan onnellinen. Wikipediakin jo määrittelee että rakkaus on tunne eikä näin ollen ole yhteydessä järkeen...

Olen usein törmännyt naispuoleisien ystävieni kohdalla tähän samaan ongelmaan. Nimittäin tunneperäiseen päätöksentekoon. Naiset tuntuvat usein perustavan päätöksensä tunnepohjalta ja vasta myöhemmin saattavat pohtia päätöstään järjen valossa. Onko naiset miehiä enemmän tunneihmisiä vai eivätkö miehet vain uskalla näyttää naisille tunteitaan? Tekevätkö miehetkin useimmin päätöksiään tunnepohjalta mutta vakuuttelevat muille tehneensä päätöksensä järkiperustein? Ehkäpä asioita, jotka eivät suoranaisesti tai ollenkaan liity sinuun itseesi ja omaan elämääsi on helpompi käsitellä järjen kautta.

Minkälaisissa tilanteissa olisi parempi, että järki voittaisi tunteet ja toisinpäin? Itse olen useinkin pohtinut tätä kysymystä. Olen miettinyt, tuleeko itseni tehtyä liiankin hätiköityjä ratkaisuja vain tunteen pohjalta. Toisaalta, miksi perustaisi päätöksensä järkeen, jos tunteet sotivat päätöstä vastaan? Eikö kuitenkin kaikkein tärkeintä ole lopputulos, että itsellä on mahdollisimman hyvä ja onnellinen olla?