Järki vai tunteet -kumman valitset?

 

Wikipedian mukaan järki sanana tarkoittaa kykyä erityisesti vaativiin älyllisiin toimintoihin, ajattelu- ja käsityskykyä. Käsitettä käytetään kuvaamaan myös tietoisen mielen terveyttä ja harkintakykyä sekä järkevää, järkiperäistä ajattelua, järjellisyyttä. Kun taas tunteet määritelmä tarkoittaa samaisen tietolähteen mukaan jonkin ärsykkeen aiheuttamaa lyhytaikaista kokemusta tai reaktiota. Wikipediassa täydennetään tunteen määritelmää kuvaamalla sitä seuraavalla tavalla:  yleensä tunne herää sosiaalisissa tilanteissa, ajattelun tai tavoitteiden yhteydessä. Tunteet voivat olla perinnöllisiä, kaikissa kulttuureissa ilmeneviä universaaleja tunteita. Näitä ovat esimerkiksi pelko, inho ja rakkaus. Tunteet ohjaavat ihmisen toimintaa motiivien, tavoitteiden ja tiedonkäsittelyn ohella. Tunteet edistävät ihmisen sopeutumista ympäristöön, kuten sosiaalisiin - tai uhkaaviin tilanteisiin. Tunteet ovat myös verbaalinen kommunikaatiokanava, viestinnän väline.

Itse olen ihminen joka työelämässä ja konkreettisissa arkipäivän tilanteissa osaa ajatella järjellä ja osaa olla fiksu, tehdä järkeviä ratkaisuja ja päätöksiä nopeastikin. Mutta muuten olenkin sitten hyvin paljon tunnepohjainen ihminen. Teen paljon ratkaisuja vain tunteen pohjalta. Vasta myöhemmin saatan alkaa miettimään tekemiäni päätöksiä järkiperustein. Varsinkin parisuhteisiin liittyviä ratkaisuja teen hyvinkin nopeasti tunteen perusteella. En ymmärrä ihmisiä, jotka ovat parisuhteessa vain järkisyistä. Voiko silloin olla onnellinen? Vai mikä tuolloin on parisuhteen syy ja tarkoitus. En tarkoita tuomita tällä ketään. Jokainen määrittää itse oman suhteensa ja asiat, jotka tekevät itsensä onnelliseksi. Itse en vain voisi kuvitella olevani parisuhteessa järkisyistä, en uskoisi että kykenisin olemaan sellaisessa suhteessa kovinkaan onnellinen. Wikipediakin jo määrittelee että rakkaus on tunne eikä näin ollen ole yhteydessä järkeen...

Olen usein törmännyt naispuoleisien ystävieni kohdalla tähän samaan ongelmaan. Nimittäin tunneperäiseen päätöksentekoon. Naiset tuntuvat usein perustavan päätöksensä tunnepohjalta ja vasta myöhemmin saattavat pohtia päätöstään järjen valossa. Onko naiset miehiä enemmän tunneihmisiä vai eivätkö miehet vain uskalla näyttää naisille tunteitaan? Tekevätkö miehetkin useimmin päätöksiään tunnepohjalta mutta vakuuttelevat muille tehneensä päätöksensä järkiperustein? Ehkäpä asioita, jotka eivät suoranaisesti tai ollenkaan liity sinuun itseesi ja omaan elämääsi on helpompi käsitellä järjen kautta.

Minkälaisissa tilanteissa olisi parempi, että järki voittaisi tunteet ja toisinpäin? Itse olen useinkin pohtinut tätä kysymystä. Olen miettinyt, tuleeko itseni tehtyä liiankin hätiköityjä ratkaisuja vain tunteen pohjalta. Toisaalta, miksi perustaisi päätöksensä järkeen, jos tunteet sotivat päätöstä vastaan? Eikö kuitenkin kaikkein tärkeintä ole lopputulos, että itsellä on mahdollisimman hyvä ja onnellinen olla?

Positiiviset ajatukset kehiin

Facebookissa liikkuu tänäpäivänä toinen toistaan kummallisimpia arkihaasteita. Sain ystävältäni positiivisuushaasteen, jossa pitäisi kirjoittaa viitenä päivänä peräkkäin kolme positiivista asiaa jotka on tapahtunut itselleen päivän aikana. Itse en kovinkaan haasteesta innostunut ja päätin jäättää osallistumasta haasteeseen. Omasta mielestäni meinaan on jotenkin teennäistä kirjoittaa positiivisia asioita omasta elämästään. Ei kukaan kuitenkaan kehtaa kirjoittaa totuudenmukaisesti vaan täytyy keksiä jotain hienon ja mahtavan kuuloisia positiivisuuksia jotta kaverit kiinnostuisivat elämästäsi ja ajattelisivat, että onpas hänellä mahtavan kuuloinen elämä. Mielestäni olisi ihanaa, jos joku oikeasti uskaltaisi kirjoittaa elämästään todellisia positiivisia asioita. Tai ainakin musta tuntuu että ihmiset, jotka ovat lähteneet mukaan positiivisuus arkihaasteeseen, käyttävät kauhean paljon aikaa vain siihen, että he miettivät, mitä he meinaavat kirjoittaa kyseiseen haasteeseen. Tällaisen kuvan olen ainakin itse saanut kyseisistä haasteista. Mitä mieltä te olette näistä arkihaasteista?

Onhan tässä haasteessa kyllä hienoa se, että tämä haaste saa todennäköisesti monet meistä miettimään omaa elämäänsä hieman positiivisemmin ja etsimään niitä oman elämänsä hyviä puolia. Useammin sitä tulee itsekin katsottua asioita negatiivisen kautta.

Tässä minun tämän päivän positiivinen asia, jonka huomasin töistä kotiin palattuani:

Tänään töistä kotiin palattuani avasin kotioveni ja huokasin helpotuksesta kun sain huomata että en ollut saanut tänäänkään postia. Itseäni alkoi oikein naurattaa tämä huojentuneisuuteni asiasta.Pienistä sitä nykyään ilahtuu! :)  Muistan kun pienenä asuin kotona, niin oli aivan ihanaa kun itselle oli tullut postia. Nykyään postin mukana saapuu entistäkin enemmän laskuja. Aina vaan laskuja laskujen perään. Harvemmin postin seassa on mitään kovin ihanaa. Paitsi vakuutusmaksut, jotka saan lähes kokonaan ilmaiseksi bonuskertymieni ansiosta, jotain positiivista! Pienenä sitä aina toivoi, että kasvaisipa sitä jo aikuiseksi ja pääsisi muuttamaan omaan kotiin. Saisi ostaa juuri sellaista ruokaa mistä itse tykkää, saisi sisustaa asuntonsa juuri itselleen mieluisaksi, saisi hankkia niin paljon lemmikkejä kuin mieli tekee ja mikä ihaninta; ei tarvi siivota kuin omat sotkunsa ja juuri silloin kun itselle parhaiten sopii. Tuolloin ei kuitenkaan tullut ajatelleeksi asumisen varjopuolia. Kaikki tosiaan tarvii siivota itse eikä ketään ole patistamassa sinua siivoomaan. Laskut tarvii maksaa kaikki itse ja niitä riittääkin, sähkö, netti, vesi, puhelinlasku, hoitovastike, vakuutusmaksut  jne jne.. eikä ne ruuatkaan kulkeudu itsekseen sieltä kaupasta jääkaappiin taikka ruoka ole valmiina pöydässä. Kaikki tarvii tehdä itse ja omasta taloudestaan täytyy pitää huolta.

Mutta kaikesta huolimatta, rakastan asua omassa asunnossani ja huolehtia itse ruuan omaan pöytääni, maksaa omat laskuni ja siivota omat sotkuni. Nautin näistä, sillä ne ovat kaikki minun omiani. Omassa asunnossa saan myös tehdä mitä itse huvittaa ja milloin huvittaa. Ainut mitä mun tulee huomioida on mun kaksi rakasta kissaa Vili ja Mimmi <3

Jotenka, ajatelkaa positiivisesti! <3  :)

Kesä ja kärpäset mutta ei hyttyset

Kesä on aina ollut lempi vuodenaikani. Kesää tulee odotettua aina jo heti syksyn saapuessa ja tulevan kesän suunnitelmia alan suunnittelemaan jo hyvissä ajoin. Kesässä en kuitenkaan tykkää ampiaisista, hyttysistä saatika sitten paarmoista. Edellä mainituille pikku ilkimyksille olen nimittäin allerginen ja pelkästään hyttysenpistoksista mulle tulee kauheat allergiset reaktiot. Useinkaan ystäväni ja tuttuni eivät usko, että olen hyttysten pistoksille allerginen ennen kuin ovat nähneet ne paukamat, mitkä hyttyset saavat aikaan minussa. Ehkäpä juuri hyttysten ja paarmojen takia tykkään enemmän olla kesäsin kaupungissa, vaikkakin rakastan viettää aikaa meren/järven rannalla kuunnellen laineiden liplatusta. Mutta onneksi kesässä on niin paljon kaikkea ihanaa että sen varjopuolet jäävät hyvin vähäisiksi. Sadekaan ei niin haittaa kun on lämmintä :). 

Kesällä voi hyvin ottaa viltin kainaloon ja mennä ulos nurmikolle lukemaan lehtiä taikka jotain hyvää kirjaa. Jäätelöäkin voi syödä ilman että aivot jäätyy :D Mun mielestä on ihanaa kun kesällä kaikki ihmiset (tai ainakin suurin osa) kulkee hymyssä suin ja pieni pilke silmäkulmassa. Miksei ihmiset voisi myös syksyllä ja talvella kulkea leuka pystyssä ja pieni flirtti mielessä. Olisi paljon mukavampaa tallustaa syksyn pimeitä katuja kun ihmiset olisivat iloisia ja onnellisen näköisiä sen sijaan että vedetään pipo silmiin saakka päähän ja kiedotaan kaulahuivi niin tiukkaan että suupielet väkisinkin painuvat alaspäin jo pelkästään tukalan olon takia. Siinäpä teille mietittävää tulevaa syksyä ajatellen!

Mutta palataanpa sitten tähän kesään. Tänä kesänä mulla on edessäni uusia haasteita. Siskoni menee naimisiin ja sain kunnian olla hänen kaasonsa. Siispä haasteena mulle tulee järjestää ihanalle siskolleni ikimuistoiset polttarit. Onneksi olen itse päässyt jo osallistumaan muutamiin polttareihin, kun kaverini ovat viime vuosina menneet naimisiin, niin on jotain vertailupohjaa ja joitakin ideoitakin olen niistä saanut. Onnekseni en ole myöskään ainut kaaso, joten pääsen jakamaan vastuuta yhdessä toisen kaason kanssa. Yllättävän kivuttomasti on suunnitelmat tähän mennessä edennet, toivottavasti myös koko polttaripäivä sujuu yhtä hienosta. Ja laitetaan jo nyt tilaukseen lämmin ja aurinkoinen päivä polttaripäiväksi!  Täällä en nyt voi tämän enempää kertoa polttarisuunnitelmistamme, jos vaikka siskoni päätyy lukemaan blogiani, mutta palaan asiaan kunnes polttarit on saatu pidettyä. Häiden ja polttareiden lisäksi kesääni kuuluu festareita, huvipuistoja, rannalla löhöilyä ja maakuntamatkailua. Festareista ainakin Ruisrockiin, Tammerfesteille ja Summersoundiin olisi tarkoitus mennä. Festareissa parasta on tunnelma ja se että pääsee saman päivän aikana näkemään useamman eri bändin. Ystäväni kanssa lupauduin myös menemään Cheekin stadionkeikalle elokuussa Helsinkiin.

Siinä nyt päällimmäiset mietteeni kesästä ja siitä, mitä tulevaan kesääni mahtuu.

Aurinkoista alkanutta kesää ja muistakaa hymyillä! :)

Tervetuloa Blogiini!

Tervetuloa! Olet onnellisesti päätynyt eksymään blogiini, jota olen vasta alkanut kirjoittamaan. Pitkään pohdin, että onko minusta tähän, mutta päätin kokeilla onneani. Eikös se ole sanontakin olemassa että " Yrittänyttä ei laiteta" ? Mitäköhän lie tuokaan sanonta varsinaisesti tarkoittaa?  Blogissani ajattelin käsitellä omaan elämääni liittyviä asioita.  Toivottavasti viihdyt blogini parissa ja tulet lukemaan tätä myös uudemman kerran.